Totesin kuitenkin aika pian, etten pidä huivista, koska se on paksu ja kolmion muotoinen. Huivilla oli minulle erittäin vähän käyttöä. Purin huivin kokonaan.
Neuloin vuoden vaihteen tienoilla Villapesupallot huivin
ja siitä sain idean tähän huiviin. Otin Villapesupallot huivista vain briossiosuuden. Olin ostanut Jaanan lankapajasta ihanan sinistä villalankaa vihreän sävyistä neuletakkia varten, mutta väri ei sitten sopinutkaan mukaan. Ostin toisenkin vyyhdin ja yhdistin Lettlopi lankaan. Aloitin huivin ohjeen mukaan keskeltä ja neuloin sinistä ja violetteja yhteen briossiksi. Yhden violetin värin loputtua vaihdoin värien paikkaa ja jatkoin toista violettia sinisen kanssa. Sininen lanka pehmensi Lettlopin karkeutta siinä kohdassa, missä huivi tulee lähelle kaulaa.
Ensimmäisen päädyn jälkeen aloitin keskeltä toiseen suuntaan ja neuloin sinistä ja violetteja vuorotellen. Näin olin kuluttanut sinisen langan 200 g ja erilaisia violetteja 200 g. Tämä oli alkuperäinen suunnitelma huiviksi. Totesin kuitenkin, että huivista tuli liian lyhyt eikä se ylettänyt hyvin kaulan ympäri.
Harkitsin hetken ostavani lisää sinistä lankaa huiviin, mutta päädyin sittenkin käyttämään kaikki Lettlopi langat huivin päihin. Sommittelin loppulangat niin, että vaaleampi lanka olisi aina tummemman kanssa pari ja violetit vaihtaisivat aina puolta. Alkuperäisen ohjeen mukaan lisäsin aina värien vaihtumiskohtaan muutaman kerroksen ainaoikeaa neulosta. Karkeammat Lettlopi langat tulivat yksinään huivin päihin ja samalla ne vähän ällömmät värit tulivat päätyihin.
Huivi ei oikein sovi tähän vuodenaikaan, kun kesäaurinko alkaa pikkuhiljaa paahtamaan. Tämä oli kuitenkin niin helppoa neulottavaa, että sitä pystyi neulomaan silloin tällöin teams palavereissa. Tämä koronakevät kun on pakottanut etätöihin ja teams palavereihin.
Nyt Lettlopi langat ovat paremmassa käytössä ja huiviin yhdistyy ihanat matkamuistot kylmien ilmojen matkoilta Islantiin ja Färsaarille sekä tämä koronakevät.
