Neuletakki on neulottu Handun käsin värjäämästä merinovillalangasta, vahvuus oli 400 m/ 100 grammaa. Neuloin puikoilla numero 3,5 ja resoreissa käytin puikkoja numero 3. Lankaa kului yhteensä 488 grammaa.
Mikä tässä suunnitelmassa sitten muuttui? Aloitetaanpa ihan alusta. Lentävässä lapasessa oli noin puolitoista vuotta sitten arvonta, kuinka monta Veera Välimäen Breathing Space neulepuseroa on elokuvatapaamisessa. Osallistuin arvontaan ja arvasin jonkun luvun. Meitä oli kolme oikein vastannutta ja minä voitin lopulta arvonnan. Palkintona oli Handun käsinvärjäämiä lankoja neljä vyyhtiä eli noin 400 grammaa. Epäilin lankojen riittävyyttä, joten ostin vielä lisäksi yhden vyyhdin violettia lankaa, varmuuden vuoksi.
Veera Välimäki oli vielä lahjoittanut ohjeen palkinnoksi. Lunastin tuon Brething Space ohjeen, koska olin aikeissa tämän kyseisen neulepuseron neuloa. Sitten kuitenkin ajatus neulepuserosta ja varsin suositusta mallista alkoi ahdistaa ja langat hautautui lankalaatikkoon yli vuodeksi.
Tapasin viime kesänä Turussa Tuin kutomon Taijan ja hänen kanssaan juttelin tästä projektista. Taija kertoi neuloneensa vaimolleen tämän Stripes gone crazy neuletakin. Ajatus jäi muhimaan takaraivooni ja vasta nyt keväällä se sieltä sitten hyppäsi toteutukseen. Kuvista ei ehkä ihan näy se riemu ja innostus, mikä sisälläni kuplii tästä neuletakista. Olen todella onnellinen siitä, miten hyvin tämä onnistui.
Opin tässä neuletakissa taas monta uutta asiaa: tässä neuleessa on istutetut hihat, jotka neulotaan ylhäätä alas, saumattomasti. Vino selkäosa on tehty lyhennetyillä kerroksilla ja osasin tulkita englannin kielistä ohjetta oikein.
Neuletakki on se minun juttu, ei neulepusero. Minulla menee monesti innostus ohi johonkin malliin, jos näen sitä liikaa joko katukuvassa tai sosiaalisessa mediassa. Näin kävi Breathing space mallille. Tällä hetkellä valitettavasti samanlaisen inflaation on päässäni saanut osakseen Anu Pensolan Hupi neulepusero
