Marraskuun lopun jaksossa esittelen monta paria valmiita sukkia. Vielä yhden erän kestovanulappuja näette videolta. Kaksi pitsikuvioista pipoa on valmiina.
Keskeneräisinä on kaksi paria sukkia.
Marraskuun lopun jaksossa esittelen monta paria valmiita sukkia. Vielä yhden erän kestovanulappuja näette videolta. Kaksi pitsikuvioista pipoa on valmiina.
Keskeneräisinä on kaksi paria sukkia.
Muutama vuosi sitten sukkalankut olivat muotia, nyt niitä ei tahdo löytää mistään. Löysin omani Ilun Handun verkkokaupasta.
Sukkalankku on suorakaiteen muotoiseksi neulottu palanen, joka on neulomisen jälkeen värjätty. Sukkalankuista puretaan lankaa ja neulotaan jotain. Uuden neulotun pinnan väritys muuttuu mielenkiintoisesti.
Neuloin sukkalankusta kahdet sukat, lankaa jäi kaksi grammaa jäljelle. Ensimmäiset sukat ovat pelkästään sukkalankkulangasta minun perusmallillani. Alussa on 2 o, 2 n resoria, vahvistettu hollantilainen kantapää, 2 o, 2 n resori jatkuu jalkaterän päällä ja lopussa on sädettäinen kärkikavennus. Ensimmäisiin sukkiin kului lankaa 59 grammaa.
Toiset sukat neuloin lyhytvartisiksi. Alussa on 2 o, 2 n resoria, kontrastivärinen vahvistettu hollantilainen kantapää, 2 o, 2 n resori jatkuu jalkaterän päällä ja lopussa on sädettäinen kärkikavennus. Lyhytvartisiin sukkiin kului lankaa 45 grammaa. Näiden sukkien kantapään lanka on Nurjan sukkalankaa.
Neuloin molemmat sukkaparit 2,5 mm puikoilla varresta aloittaen, naisten kokoa 38 ja käytin 60 silmukkaa.
Tasasin värejä sukissa hiukan siten, että ensin neuloin ihan ensimmäisen sukan ja sen jälkeen purin koko sukkalakun kerälle ja aloitin toisen sukan sukkalankun toisesta päästä. Kolmannen ja neljännen sukan neuloin peräkkäin sukkalankun keskiosasta.
Sukkalankku oli mielenkiintoinen kokeilu. En ihan pidä siitä, että neulepinta jää epätasaiseksi, koska lanka on purettuna kiemuralla. Tämän voisi estää kastelemalla puretun langan, mutta silloin se ei olisi sama asia kuin sukkalankun tarkoitus.
Äärimmäisen harvoin täällä blogissa on esitelty ruokaan liittyviä postauksia. Tällä kertaa kuitenkin haluan esitellä täytekakun, jonka tekeminen oli minun taitojeni äärirajoilla.
Olin luvannut kymmenen vuotiaalle päivänsankarille sinisen täytekakun. Olimme kesällä tehneet yhdessä kuppikakkuja ja olimme värjänneet koristekreemiä elintarvikeväreillä. Hän innostui sinisestä väristä, joka on samalla hänen lempivärinsä.
Visioni oli se, että kakun kerrokset ovat eri värisiä sinisiä. Sekoitin tavalliseen kakkutaikinaan sinistä elintarvikeväriä. Ihan muutaman tipan verran värjäsi taikinan hennon vihreäksi. Hieman enemmän väriä värjäsi taikinan turkoosiksi ja oikein paljon väriä värjäsi taikinan kunnolla siniseksi. Tein siis kolme kakkupohjaa, jotka leikkasin halki puoliksi.
Rakensin kakun kolmesta värikerroksesta, tummin alimmaiseksi ja vaalien päällimmäiseksi. Kakun kerrosten väliin lisäsin kermavaahtoa, johon olin sekoittanut vaniljan makuista tuorejuustoa. Lisäksi täytteenä oli banaania. Kakun pinnalle kaulitsin valmista sinistä sokerimassaa. En ole mikään kakunkoristelun mestari, joten tämä oli minulle helpoin ratkaisu. Viimeiseksi pinnalle ripotteli värillisiä nonparelleilla ja kakku oli valmis.
Kakkuja tuli siis kaksi kappaletta, ensimmäisen vein tuliaisiksi kummitytön perheelle ja toisen sitten päivänsankarin perheelle. Kakut maistuivat hyvin molemmissa paikoissa.