Jäke sock

SukkaFinlandia eteni kolmannelle etapille. Malli oli tällä kertaa Eva Roos-Rautakorven suunnittelemat Jäke sock.

Kilpailu avautui torstaina kello 12, mutta itse pääsin aloittamaan sukat kello 16 aikoihin. Neuloin ensimmäisen illan aikana yhden sukan kantapään yli. Seuraavana päivänä, perjantaina, ohjelmassani oli seminaariin osallistuminen ja pystyin neulomaan jonkun verran seminaarin lomassa. Jatkoin sukkien neulomista koko perjantain ja lauantain välisen yön. Sain sukat valmiiksi lauantaiaamuna kello 6.

Sukkien malli ei ollut helppo, ainakaan minulle. Ohjeessa oli useita epäloogisuuksia, jotka aiheuttivat päänvaivaa. Ymmärrän, että neuleiden suunnittelu on vaikeaa eikä itsestäni todellakaan ole neulesuunnittelijaksi. Minulla ei siis ole mitään meriittejä moittia kenenkään neulesuunnittelijan työtä, mutta kilpailutilanteessa toivoisi ohjeen asioiden olevan oikein eikä tulkinnanvaraisia. Itseäni häiritsi eniten se, että kantapään lisäysten kohdalla piti itse pohtia mihin kohtaan tähtisilmukka asettuu, että rytmi säilyy. Tähtisilmukat eivät myöskään tulleet symmetrisesti kantapään lisäysten molemmille puolille.

Sukat aloitettiin väliaikaisella aloituksella ja aloitukseen neulottiin käänne. Käänteen sisäpuolelle neulottiin erivärinen raitaosuus, joka jää piiloon.

Muutamien tulkinnanvaraisuuksien jälkeen tuomarit päättivät olla myötämielisiä ja hyväksyä hiukan erilaisia tulkintoja. Pääsin kisassa sijalle 26. Tulokseni ovat parantuneet koko ajan. 

Sukista tuli tälläkin kertaa itelleni aivan liian suuret, tämän arvasin heti  silmukkamäärän nähtyäni. Itse neulon ohuilla langoilla neulottavat sukat 60 silmukalla, kun näissä sukissa silmukoita oli 72. Siksi valitsin väreiksi miehellekin sopivat värit. Aviomies sai taas uudet sukat. Käytin näihin sukkiin Aaralangan mielenmaisema lankaa värissä Heinäkuu (vihreä), kuviovärilangat ovat Roosa Nauha lankaa ja Kirjopirkka lankaa. Kaikkiaan lankoja kului 91 grammaa. Neuloin sukat puikoilla numero 2,25.

Näistä sukista tuli déjàvu tunne. Näissä sukissa oli vahvasti sama rakenne kuin viime vuonna Anna Mäkilän Valse Triste sukissa. Neuloin tuolloin Valse Triste sukista vain yhden sukan ja siitä tuli kokoa 46. Sitten meni hermot ja jätin etapin kesken. Tänä vuonna neuloin kummankin sukan sinnikkäästi loppuun, koska olin päättänyt päästä maaliin joka etapilla, sijoituksista välittämättä.

Nämä sukat ovat kaikista hankaluuksista huolimatta kauniit ja minulle tähtisilmukan neulominen oli uusi juttu.