Päivän paras kätkö löytyi Puumalasta. Jo matka kätkölle kulki halki kauniin Puumalan kunnan, ei turhaan kehuta Puumalaa Suomen kauneimmaksi kunnaksi. Matkalla oli neljä saarta, joiden välillä oli joko silta- tai lossiyhteys. Nestorinrannan Bed&Breakfast majatalosta oli vielä kätkölle käveltävää noin 900 metriä (linnuntietä). Tietä pitkin pääsi noin 300 metrin päähän, siitä oli siirryttävä umpimetsään, joka oli paikoitellen suota. Viimeiset 100 metriä piti kahlata matalikon yli. Kaikki olisi sujunut loistavasti, jossei olisi ollut mukana Lenni koiraa. Lennihän ei siis kastele tassujaan järvessä eikä meressä vaikka suolla juoksentelikin tassut loiskuen. Lenni oli pakko sitoa puuhun kahluureissun ajaksi ja huudella koko kävelyn aikana rauhoittavasti. Kätkö löytyi ja paluumatkalle. Tämä kätkö oli tervajörkin tekemistä viimeinen haettava, siksi se oli niin tärkeä ja vaivan arvoinen. Päivän kokonaismäärä oli 19 kappaletta löytöjä.
19.7.14 Lähdin Punkaharjulta kohti Joensuuta, matkalle tuli kätköilykuntia: Savonlinna, Enonkoski, Heinävesi, Tuusniemi, Kaavi, Outokumpu, Polvijärvi ja Liperi. Yöpyminen oli Kontiolahdella lähellä Joensuuta. Tämän päivän kohokohtina olivat Petri Nygårdin tapaaminen Enonkoskella ja päivän viimeisen eli Kätköharava-nimisen kätkön löytyminen. Kätköharava ratkaistiin kuten aikoinaan Miinaharava-peli. Itse kätkö oli haastavassa paikassa, kun lähestymistietä ei meinannut löytyä millään. Lopulta pääsin noin 700 metrin päähän ja sielläkin oli autoromuttamo vastassa. Romuttamon pihan läpi taas umpimetsään rämpien ja vielä junaradankin yli ei enää iltahämärässä väsyneenä maistunut hyvälle. Kätkön löytyminen maistui sitäkin paremmalle. Päivän kokonaismäärä oli 18 löytöä.
Viimeinen matkapäivä eli 20.7.14 oli matkustamista kotiin päin kuntien Kontiolahti, Joensuu, Ilomantsi, Tohmajärvi, Rääkkylä, Kitee, Parikkala, Rautjärvi ja Lappeenranta kautta. Tämän päivän kokonaismäärä oli 20 löytöä.
Päivän hauskin kätkö löytyi Kiteeltä maitolaiturin läheltä. Ajan säästämiseksi poikkesin Ilomantsiin ja Rääkkylään vain lähimmille kätköille, joka olivat kuntarajan "oikealla" puolella ja samalla mahdollisimman lähellä valtatietä. Talviturkki tuli heitettyä Ilomantsin Marjovaaralla idyllisellä uimarannalla. Suomen itäisin piste jäi tällä matkalla käymättä ja samalla yksi koordinaattiruutu saavuttamatta, mutta seuraavalla reissulla sitten sinne. Matkamittariin kertyi 1530 kilometriä ja ilmastointilaite sai autossa laulaa, koska hellettä oli riittävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti