Kätköilyä maailmalla: Viro ja Latvia heinäkuu 2016

Jossain yhteydessä on tainnut tulla esille, että myös veljeni geokätköilee avovaimonsa kanssa. Olemme kotimaassa kätköilleet useita kertoja yhdessä, päivän reissuja kerrallaan. Olemme myös vaihtaneet kokemuksia erilaisista mysteereistä, kätköistä ja haasteista, olemme myös osallistuneet samoihin tapahtumiin useita kertoja. 

Nyt päätimme lähteä yhdessä käymään Virossa Megassa. Megassa on yleensä suurempi osallistujamäärä kuin tavallisessa eventissä. 

He lähtivät Raumalta perjantai-iltana ja ajelivat Turun ja Raision kautta Espooseen, jossa he kiersivät EPT trailin. Minä lähdin kotoa 4.37 junalla Helsinkiin. Oli jotenkin hykerryttävää katsella juopuneita nuoria, jotka olivat vasta palailemassa kotiin yön riennoista samalla junalla. Helsingissä hain Helsingin nollapiste -kätkön, oli harvinaisen rauhallista puoli kuudelta aamulla. Kävelin satamaan odottamaan veljeäni. 

He saapuivat satamaan, ehkä hieman täpärällä aikataululla, mutta pääsimme laivaan. Laivamatkalla tankkasimme aamiaispöydässä, ettei tarvitse heti pysähtyä syömään.

Tallinnasta suuntasimme autolla suoraan Latviaan Ainaziin, johon veljeni avovaimoineen oli järjestänyt eventin. Olimme paikalla juuri sopivasti eli vartin etuajassa. Veljeni lähti hakemaan läheistä tradikätköä, hänen avovaimonsa ja minä jäimme seurustelemaan eventin osallistujien kanssa. Eventiin osallistui kolme latvialaista ja meidän lisäksemme yksi suomalainen seurue. 

Eventin loppupuolella veljeni lähti hakemaan lähellä olevaa mysteerikätköä. Eventin loputtua ajoimme avovaimon kanssa veljeni luo, löysimme yhdessä mysterikätkön. Veljeni kiipesi sen loggaamaan. 

Lähdimme ajelemaan Viroa ja Megaa kohti. Matkalla pysähdyimme ostamaan tuliaisia kotiin.

Mega-alueella olikin aika vähän ihmisiä paikalla, kaikki olivat varmaan kätköilemässä lähimaastossa. Logikirja oli hienosti järjestetty tarroilla seinämään, jossa sai ottaa myös itsestään Mega valokuvan. Paikalla oli myös kartta, mihin merkittiin mistä oli Megaan tullut. Kaukaisimmat taisivat olla Amerikasta. 

Söimme eväät ja lähdimme kohti Tallinnaa ja laivaa. Haimme matkalla yhden tradikätkön. Mysteerikätköäkin etsimme, mutta emme löytäneet. Paluumatka laivalla sujui hyvin väsyneissä merkeissä, olihan veljeni avovaimonsa kanssa valvonut jo puolitoista vuorokautta putkeen. Minä sain reissusta kuusi kätköä, he paljon enemmän. 

Mahtava kokemus kaiken kaikkiaan, kiitos matkaseuralle. Seuraavan kerran nähdään viimeistään Kalajoen Megassa.