15.10. lauantaina herätys oli 2:45. Löysimme aamun ensimmäisen kätkön Järvenpäästä Örkkihotelli mysteerin. Olimme varmistaneet aiemmin, että kätkö löytyy. Ajoimme auton GoParkingiin Hyrylään. Lentokentällä nautimme aamukahvit ja -teet ja edessä oli lyhyt lento Riikaan. pikainen koneen vaihto Riikassa ja lento Milanoon. Haimme autovuokraamosta valkoisen Ford Fiestan ja sillä kohti Sveitsiä. Pieniä teitä pitkin ajelimme vesisateessa Cantellon pikkukylän läpi mysteeriä etsimään mutta emme löytäneet kätköä. Löysimme lohdutukseksi Torre Dupontin tradipurkin. Tästä matkasimme kohti Sveitsin rajaa ja sateen ja pilvisyyden yltyessä kohti vuoristoa.
Pidimme lyhyen lounastauon San Bernardinossa huoltoasemalla ja matka jatkui kiemurtelevia vuoristoteitä kohti Churia ja Liechtensteinia. Aurinkokin alkoi pilkahdella saapuessamme Churiin, mistä jatkoimme Trimmisinin alueelle ja sieltä löysimme Challenge 366 mysteerin puun latvasta.
Tämän jälkeen ajelimme pikkuteitä pitkin kohti Liechtensteinin rajaa mistä löysimme yhden multikätkön ja ennakkoon ratkaistun mysteerin. Mysteeri löytyi lammen rannalta, josta oli hienot näkymät kukkulan laella sijaitsevaan Gutenberg Haus linnaan. Aurinkokin paistoi jo kunnolla.
16.10. sunnuntain aamuna matka jatkui hakemalla neljä tradikätköä Churin keskustasta ja sen jälkeen ajelimme Mesocon alueelle. Täällä oli hieno pysähdyspaikka näköalalla alas laaksoon ja samalla löysimme tradikätkön.
Tästä jatkoimme Luganoon, missä oli rauhallinen sunnuntai-iltapäivä menossa eikä juurikaan ihmisiä liikkeellä. Lounaspizzan ja risoton jälkeen matka jatkui kohti Milanoa. Päätimme ajaa moottoritien sijaan maisemareittiä Lugano-järven ympäri. Tämä olikin jännittävää koska tiet olivat kapeita ja vähän väliä tiellä oli runsaasti pyöräilijöitä. Tietenkin heidänkin pitää ajaa jossain, mutta ulkomaalaiselle autoilijalle he olivat tällä kertaa kauhistus. Ehdimme ajoissa Milanon Malpensan kentälle palauttamaan autoa takaisin vuokraamoon.
Matkustimme junalla Milanon Centrale asemalle, mistä yritimme löytää yhtä tradikätköä, sateessa jälleen. Tästä matka jatkui FrecciaRossa-junalla Riminiin, välillä jopa 300 km/h. Riminissä oli jo pimeää eikä rantaa nähnyt yhtään. Rähjäinen hotelli Moderno odotti meitä asemaa vastapäätä. Täällä oli kuitenkin ystävällinen henkilökunta, mutta huone reissun heikointa tasoa, tosin oli kyllä hintakin edullisin.
17.10. maanantaiaamun valjetessa otimme bussin San Marinoon hotellimme edessä olevalta pysäkiltä. Matka kesti vajaan tunnin ja maksoi vain viisi euroa/ henkilö. Bussi oli melkein täynnä jo lähtiessä ja matkan varrelta tulikin vielä muutama kyytiläinen mukaan. San Marinoon saavuttaessa ilma oli suhteellisen lämmin mutta kostea. Miljoonat (ainakin siltä tuntui) portaat kiivettyämme saavuimme viimein hotellillemme (Hotel Cesare). Jätimme tavarat säilytykseen sillä huoneemme ei ollut vielä valmis.
Tästä alkoi jälleen nousu jyrkkiä portaita pitkin kohti ensimmäistä kätköä. Kadut olivat täynnä kauppoja ja ravintoloita, tällöin kuulimme jokaisen suomalaisen matkailijan toiveen: "Päivää, mitä kuuluu? Saat alennus 20%", tämä toistui muutaman kojun kohdalla. Näytimme ilmeisesti tarpeeksi suomalaisilta.
Ensimmäinen kätkö löytyi Torre Guaitan kahdalta, toinen Torre Cestan ja kolmas Torre Montalen luota. Näkymät vuoren alapuolella sijaitsevaan maailmaan olivat mahtavat, mutta viimeisen kätkön löydettyämme pilvilautat peittivät näkymän alakertaan ja elämä Monte Titanolla tuntui kuin olisi ollut eri maailmassa.
Tämän jälkeen kävimme pizzalla. Kävelimme kaupungilla nähtävyyksiä ihaillen. Vierailimme kummallisuuksien museossa, jossa mm. kätevät sormisakset ja maailman suurin kultakimpale. Nautimme joulubaarissa nutellalettuja. Suuntasimme hotellille lepäämään.
Muutaman tunnin unien jälkeen oli taas nälkä. Kaduilla oli jo pimeää, ikkunamme alta kuuluu mekastusta. Kadulla oli ilmeisesti polttarit, koska nuori mies oli pukeutunut jalkapohjaksi. Lähdimme ulos vain todetaksemme, että nukkuessamme kaikki turistit, kauppiaat ja muut paikalliset Jalkapohjaa kavereineen lukuunottamatta olivat poistuneet vuorta ypäröivään pilvimereen. Kaikki paikat näyttivät olevan kiinni, joten päätimme palata hotellille. Vajaan tunnin kuluttua oli La Fratta-ravintola auennut. Sissäntullesamme meitä odotti vastassa kohtelias hovimestari, joka ohjasi meidät pöytään tulisijan läheisyyteen missä tunsi kekäleiden lämmön. Ruoka valmistettiin tässä tulisijassa meidän katsoessa vierestä. Valitsimme kana- ja kalamenuun, Primi, Secondi e Dolci. Täyttävää oli.
Kävelimme takaisin rautatieasemalle, josta matkustimme junalla Venetsiaan. Matka kesti vajaat kolme tuntia. Perille päästyämme ilma oli lämmin ja aurinkoinen. GPS-laiteessa ei ollut sitten karttaa ladattuna Venetsian alueesta. Gepsi kädessä ja vetolaukku toisessa kohti ensimmäistä kätköä. Etsittyämme kaksi ennakkoon ratkottua kanaalin arvoitusta suuntasimme hotellille, josta meillä oli tiedossa vain nimi. Päätimme hakeutua syömään ravintolaan, josta saisimme Wifin avulla paikannettua itsemme. Syötyämme jälleen pizzat saimme suuntiman kohti hotellia Royal San Marco, totesimme olevamme jo aika lähellä. Pienet kujat ja korkeat talot eivät ainakaan helpottaneet navigointia tässä merenrantalabyrintissä.
Hotellin vastaanotto oli todella ystävällinen ja he tarjosivat meille sviittiä uudesta siivestään, joka sijaitsi aivan markuksen torin laidalla. Tämä kuulosti hyvältä ja pian olimmekin huoneistossa missä kultaiset tapetit, verhot ja suihku kaunistivat kortteeriamme.
Iltakävely kaupungilla alkoi minun kolutessa lahjatavarakauppoja, samaan aikaan aviomies tutustui paikallisiin anniskeluliikkeisiin. Ilta päättyi pieneen, idylliseen pubiin italialaisiin katkeroihin tutustuen.
19.10. keskiviikko. Sviittimme mukavuudesta huolimatta nukuimme huonosti, koska lähellä ollut jättikatedraali pimpotteli kelloja läpi yön tasaisin väliajoin. Päätimme kokeilla vasibussia matkalle takaisin rautatieasemalle, mutta mielestämme hinta oli liian kallis, joten kävelimme pikkukujien sokkelon läpi asemalle. Matkustimme junalla Milanoon, tällä kertaa premium luokassa. Lokoisat nahkapenkit olivatoikein mukavat, jos niitä ei sotke kuten käytävän toisella puolella ollut aasialaispariskunta teki hedelmillään ennen matkan alkua. Premium luokkaan kuului nahkapenkkien lisäksi myös päivän lehdet sekä naposteltavaa ja Spumantea. Matka kesti noin kaksi ja puoli tuntia minkä aikana ehdimme jo hieman juhlistaa hääpäiväämme ravintolavaunussa.
Milanossa satoi. Veimme laukut hotelliimme. Poimimme matkalla muutaman kätkön mm. sen lähellä rautatieasemaa olevan, jota emme paria päivää aiemmin löytäneet. Iltakävelyllä löysimme vielä kolme kätköä lisää. Tälle päivälle löytyi 5600. kätkömme.
20.10. torstaina kello herätti 6.30. Ruumis ei ollut vielä valmis heräämään henkiin ja vartti torkkua. 6.45 oli pakko nousta, nopeasti asemalle ja lipunmyyntiä etsimään. Matka Malpensan kentälle kesti 52 minuuttia, olimme kentällä hyvissä ajoin. Turvatarkastus sujui nopeasti ja söimme viimeiset kinkkuleivät Italiassa ja sitten matka olisi ohi. Tosin lento oli melkein tunnin myöhässä ja jouduimme hiukan juoksemaan Riikassa, jotta ehdimme jatkolennolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti