lauantai 20. toukokuuta 2017

Ikuisuustakki

Aloitin tämän neuletakin neulomisen jo kaksi vuotta sitten. Sitten se unohtui kassin pohjalle ja nyt tänä keväänä neuloin etukappaleet ja hihat kuukaudessa loppuun. Varsinaiseen neuletakkiin ei ole mitään ohjetta vaan neuloin sen olemassa olevan neuletakin mitoilla. Lankana käytin Roosa Nauha lankaa ja puikot oli numero 4 pyöröpuikot. Numero 4:n puikot ovat liian suuret tälle lankavahvuudelle mutten halunnut neuloessa kirjoneuleen olevan aivan peltimäistä.



Alkuperäinen kirjoneuleen ohje on sukilleRoll the Bones. Tarkoituksena on rakentaa mallikerroista noppakuutiot ja antaa noppien määrittää mikä mallikerta tehdään seuraavaksi. Tämä metodi toimii sukissa hyvin, koska mallikertoja on aika vähän. Neulepaidassa tuo ei onnistu, joten ratkaisin asian siten, että kopioin mallikertoja riittävästi ja teippailin niitä vierekkäin ja päällekkäin riittävän paljon. Piirsin ruutupiirrokseen suoraan kappaleiden ääriviivat, niin kavennuksetkin tulivat automaattisesti oikein.




Kuvioista halusin mahdollisimman epäsymmetrisiä.




Tarkkasilmäisimmät ehkä jo huomasivatkin, että valmis neulepinta näyttää erilaiselta kuin keskeneräinen neulepinta. Tässä onkin sitten tämän neuletakin strömssiosuus eli älkää tehkö tätä perässä. Sain siis neulottua kappaleet valmiiksi ja kasasin neuletakin valmiiksi. Neuloin kauluksen ja napituslistan, kiinnitin napitkin. Kastelin neuletakin, koska niin tekevät muutkin ja aikomuksena oli venytellä neutekakki sopiviin mittoihin. Kastelussa kuitenkin neuletakki venähti todella paljon, leveyteen yli kymmenen senttiä ja hihoihin tuli mittaa lisää liki 30 senttiä. Siis todella paljon. En tietenkään halunnut purkaa vaivalla neulottua neuletakkia, joten tein niin kuin missään nimessä ei pidä tehdä. Pesin neuletakin koneessa 60 asteessa  froteepyyhkeiden kanssa, jotta se kutistuisi. Ensimmäisellä kerralla ei kutistunut tarpeeksi, joten uusin käsittelyn. Ja kaikille tiedoksi, että olen tekstiilialaa opiskellut ja työskentelen tekstiilihuollon kouluttajana, joten tiedossani on todellakin huopumisefekti. Tämä käsittely oli tällä kertaa tahallista. Hihoja kutistin vielä höyryttämällä. Tässä käsittelyssä onnistuin mielestäni hyvin eikä minua haittaa lievä huopuminen, koska neuletakki ei ole vieläkään ihan peltimäistä huopaa vaan juuri sopivan jämäkkää. Tämän neuletakin opetus siis olkoon se, että muista kastella ja kuivattaa myös se mallitilkku!





Monet neulojat käyttävät silmukkamerkkejä kertomaan paljonko on kunakin päivänä neulottu. Minä ratkaisin asian siten, että merkitsin edistymisen yliviivaustussilla ja vaihdoin aina tussin väriä sen mukaan kuinka kauan milläkin kerralla ehdin neuloa. Joskus neuloin pari riviä, joskus taas parikymmentä.



Napit on ostettu aikoinaan Prahasta Kaarlensillalta emalikoruja tekevältä käsityöläiseltä. Lankaa kului neuletakkiin yhteensä 593 grammaa. En muistanut punnita lankavyyhtejä etukäteen, joten en tiedä onko punaista kulunut enemmän kuin harmaata vai päinvastoin.



Viimeistelyn hankaluuksista huolimatta rakastuin tähän takkiin totaalisesti. Se on oikean kokoinen, oikean värinen ja aivan minun näköinen.




2 kommenttia:

  1. Kyllä on ollut kova työ, ei ihme että kesti noin kauan.
    Mä en olisi saanut ikinä valmiiksi.
    Kaunis takki, hienot värit.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, tykkään itsekin tästä. Kokonaisneulomisaikaa kului oikeasti vain pari kuukautta, mutta takki seisoi kangaskassissa puolitoista vuotta.

    VastaaPoista